"Kivisydän ei tunne"

"Sä näät valoa ja pääset pinnalle, mutta et jaksa pysyy pinnalla yksin ja vajoat takaisin pimeyteen "

Olo on taas sitä luokkaa et voisin vaa itkee ja huutaa, ku ahistaa jokainen asia.. Tekis mieli vaan lähtee. Karata. Jättää koulut kesken. Mutta rohkeutta ei oo tarpeeks. Maanantaina tulee tulokset reumakokeista ja polven röntgenistä. Mua pelottaa.

Tavallaan toivon jonkun näkevän mun ahistuksen ja sen arvet, mutta  mitä sit tapahtuu jos joku näkeekin? En varmana kestäis porukoitten ilmeitä kun ne huomais tai sais tietää, ettei niitten "täydellinen kulta pieni" ookkaan niin täydellinen, kun on kuviteltu. Haluisin huutaa vaan niin kovaa ku lähtee. 

En haluu kouluun.. Tuntuu et kaikki kahtoo mun läpi ja näkee mun sisällä vellovan myrskyn ja haistaa mun pelon ja ahistuksen. Mä tiedän, että kaikki tapahtuu mun pään sisällä ja oon ite aiheuttanu kaikki ongelmani.

Tiiän olevani idiootti, koska väitän pystyväni kesyttämään ihan ite oman Perkeleeni..

♥: Amanda