"Tekohymy isänpäivänä ja jouluna. Oli kiva nähdä, vaik´ ei me ees tunneta"
-Sanni
Olisin ollut valmis. Valmis keskustelemaan läpi asiat, jotka olisi pitänyt käydä läpi jo vuosia sitten. Hän halusi sitä jo vuosi sitten, muttei edelleenkään ollut valmis. Yritin, mutta tuntui ettei sillä ollut väliä. Yritys olla asiallinen ja olla syyttämättä ketään mistään, osoittautuivat vain sanoiksi tuulessa.
Mitä ikinä sanoin, kerroin sitten tunteistani tai havainnoistani, hän käänsi asian minua vastaan. Minä olin taas se paha ja tunteeton. Mikään mitä sanoin ei hetkauttanut häntä. Kuinka loukatulta minusta tuntui hänen nauraessaan minulle ja syyttäessään minua kaikesta. Yksikään vastaus ei tyydyttänyt häntä, jotain oli pielessä jokaisessa sanomassani asiassa.
Hän halusi kohdata kasvokkain, mutten uskaltanut myöntyä. Kävisikö kuten aina ja asia, josta piti keskustella vain jätettäisiin käymättä tapaamisen ilon vuoksi. Puhelusta tuli kompromissimme. Ikinä hän ei kuitenkaan soittanut keskustellakseen vanhemmuudesta kanssani kuten uhkasi. En tiedä oliko hänellä sittenkään mitään kerrottavaa vai loppuivatko hänen argumenttinsa vain kesken. Kukaan ei tiedä. Oloni on vain vihan ja pettymyksen aiheuttamaa sekasortoa. Tyhjyyttä.
♥:Amanda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti